Kaikkien retkien ei tarvitse olla suuria seikkailuja.
Joskus riittää, että pakkaa repun täyteen eväitä, ottaa picnic-peiton mukaan ja lähtee polkemaan ilman sen kummempaa määränpäätä.
Juuri sellainen päivä meillä oli tällä viikolla.
Lapset olivat jo pitkään kyselleet, että koska lähdetään taas koko porukalla pyöräilemään. Viime kesänä tehtiin useampikin yhteinen pyöräretki, nyt ei olla ehditty isommalla porukalla käymään, joten oli hyvä hetki kaivaa kaikkien fillarit esiin, tehdä nopeat pienet huollot (ketjujen voitelu, kumien pumppaus, satulan korkeuden säädöt) ja tarkistukset ja ei muuta kuin matkaan!
Tällä kertaa mukana oli myös perheen pienimpiä. Vauva jäi kummeille hoitoon, mutta 1,5-vuotias Venni pääsi ensimmäistä kertaa mukaan iskän pyörän shotgun-istuimelle. Se olikin koko retken yksi odotetuimmista jutuista.
Reppu täyteen eväitä ja menoksi
Retki ei ollut tarkasti suunniteltu.
Mukana oli picnic-peite, kaikkien juomapullot, eväitä ja sitten vähän viikonlopun juhlista jääneitä herkkuja jälkkäriksi. Ajatuksena oli vain fillaroida rennosti jonnekin päin ja löytää jostain metsästä mukava paikka pysähtyä syömään.
Ollaan totuttu olemaan myös itsellekin aika armollisia suunnitelmien suhteen: tärkeintä on että lähdetään ja tehdään yhdessä, ei ehkä se kuljetun matkan pituus ja että päästän just ”sinne yhteen hyvään paikkaan missä oltiin joskus”.
Ei tarvitse ehtiä mihinkään eikä kukaan odota perillä. Matka on se päivän tärkein osa.
Lapset yllättivät positiivisesti
Pyöräillessä huomaa nopeasti, kuinka paljon lasten kanssa täytyy välillä muistutella liikennesäännöistä – ja sitä on tehty! Muutenkin kun ajellaan koko poppoolla, on sovittu säännöt että kaikki ei ajele rinnakkain ja kun mennään, ei keulita tai kikkailla turhaan matkalla koska siinä aina tuppaa käydä jotain, ja reissu voi jäädä hyvinkin lyhyeksi ja pilata päivän.
Tällä kertaa siihen ei kuitenkaan juuri ollut tarvetta. Kaikki ajoivat melko rauhallisesti, kuuntelivat ohjeita ja pysyivät hienosti omalla kaistalla ja huomioivat muuta liikennettä. Sellaisina hetkinä huomaa konkreettisesti, kuinka paljon lapset ovat vuoden aikana kasvaneet.Ja näistä pienistä asioista tulee tietenkin itselle ihan hyvä mieli.
Metsäpoluilla suunnitelma muuttui
Kun saavuimme metsäreiteille, retki sai hieman uuden suunnan.
Shotgun-istuimella matkustaneen Vennin kärsivällisyys alkoi olla lopussa. Pienen ihmisen peppu ei enää viihtynyt satulassa, vaan hän halusi päästä tutkimaan metsää ihan omin jaloin.
Ja mikäs siinä.
Pyörät talutettiin rauhassa eteenpäin, hetken aikaa mietittiin edetäänkö näin – mutta päädyttiin laitattamaan pyörät parkkiin ja pysähtymään. Paikka ei missään nimessä ollut mikään ultimaattisen hieno kukkula hulppeilla näköaloilla, vaan ihan vain pehmeän näköinen sammalaukea metsäpolun vierellä. Ja tämä kelpasi meille hyvin.
Aikuisena helposti ajattelee, että matkan pitäisi edetä tai pitäisi löytyä The Eväspaikka. Oikeasti eväspaikkahan löytyy siitä, minne lasten voimat vielä hyvällä fiiliksellä jaksaa ja minne viltin levittää.
Lapselle tärkeintä voi kuitenkin olla yksi käpy, sammalmätäs tai muurahaispolku.
Evästauko havumetsän keskellä
Pehmeää sammalta, korkeita mäntyjä ja hiljaisuus ympärillä. Pienimmälle löytyi paljon käpyjä, keppejä ja sammalmättäitä tutkittavaksi. Isommat ottivat lunkisti ja kuuntelivat mitä rapinaa eväsrepusta kuului.
Ei kahvilaa. Ei huvipuistoa. Ei ohjelmanumeroa.
Vain eväät metsässä ja perhe viettämässä yhteistä aikaa.
Ja se riitti enemmän kuin hyvin.
Kaikkien retkien ei tarvitse olla täydellisiä
Joku voisi ajatella, ettei retkellä tapahtunut oikeastaan mitään.
Ei nähty harvinaisia eläimiä.
Ei valloitettu korkeita huippuja.
Ei syntynyt mitään uskomatonta tarinaa kerrottavaksi.
Silti päivä oli onnistunut.
Lapset liikkuivat monta tuntia ulkona, saivat raitista ilmaa, aurinkoa ja yhdessäoloa. Me aikuiset puolestaan saimme muistutuksen siitä, ettei hyvän päivän rakentamiseen aina tarvita suurta suunnittelua tai rahaa.
Usein riittää, että lähtee vain liikkeelle ja tehdään yhdessä.
AitoArjen ajatus
Moni vanhempi kokee paineita keksiä lapsille jatkuvasti jotain suurta tekemistä.
Todellisuudessa lapset muistavat usein kaikkein parhaiten juuri nämä tavalliset päivät.
Pyöräretken lähimetsään.
Eväät viltillä.
Yhteisen naurun metsäpolulla.
Juuri tällaisista hetkistä syntyy meidän mielestämme aitoa arkea ja näitä on mukava myös ikuistaa muistoiksi valokuviin – mistä sitten hupsuimmat ja hauskimmat usein päätyvät kuviksi seinälle tai perhekalenteriin.
Meillä on kotona useampi valokuvaseinä eri seikkailuista ja lapset pysähtyvät näitä tutkimaan ja muistelemaan todella usein. Suosittelen! Vanhempana on mukava kuunnella kun lasten kaverit tulevat kylään ja katselevat ja muistelevat kuvia yhdessä.
Muutama vinkki onnistuneeseen pyöräretkeen lasten kanssa
- Suunnittele suunta mihin päin lähdetään ja ehkä paikkakin – älä harmistu jos sinne asti ei kuitenkaan jaksetakaan mennä.
- Pakkaa mukaan enemmän juotavaa kuin uskot tarvitsevasi ja aina paperia & pienet ensiaputarvikkeet.
- Kaikki eväät maistuvat ulkona aina paremmalta. Vielä paremmalta jos taustalla on pieni puuhailu (kävely, pyöräily jne.)
- Varaudu siihen, että suunnitelmat muuttuvat – ja se ei todellakaan ole iso asia!
- Älä kellota, jos vain mahdollista. Liian tiukka aikataulu ja kiireen tuntu voi kiristää ilmapiiriä. Anna aikaa pysähtyä – lapsille matkan pienet yksityiskohdat ovat usein retken kohokohtia. Meillä karavaani pysähtyy ihmettelemään kaikkea kummallisuuksia ja menotahti on aika rauhallinen.